Sänkyyn
eilen saattelin sun .
Silloin paijas löysikin mun .
Pääsiin pakenemaan.
Kenkiin voikin vain.
Karkuun juosta sain.
Ilman vaatteitain.
Paijas puku aivan kannoillain.
Se oli vi uhahdus.
Karpeahöinen, tosi vi uhahdus.
Nauranut en, se oli viuhahdus.
Yössä vain pallias pyly.
Juosta saa ylly, kun mä viuhahtin.
Alkuun kielsin korttelin vaan,
seuras kansa ikkunoistaan. Murraa uunot sain,
painoin parastain.
Paijas seuras vain,
niin kuin varjo aivan kannoin lain.
Se oli viuahdus,
karmea einen tosi viuahdus.
Nauranut en, se oli viuahdus.
Yössä vain pallias pyhly,
juostessa hylly kun mä viuahdin.
Kantaan vielä pollarin kain.
Karkuun häntä pääsyten vain.
Sellin jakaa sain, pajas kanssa vain,
maatin rinnakkain,
lyöden kättä päälle naurahtain.
Se oli vi uhattus,
tarveä höinen, tosi viuhattus,
nauranut en, se oli viuhattus.
Yössä vain paljas kylly juostessa ylly,
kun mä viuhahtin.
Se oli viuhahdus.
Karmea öinen, tosi viuhahdus.
Nauran otten se oli viuhahdus.
Yössä vain paljas kylly juostessa ylly,
kun mä viuhahdin.
Se oli vi uhahdus.
Karmea öinen, tosi viuhahdus.
Nauran otten se oli viuhahdus.
Kiitos