Melkein taivaan jätin taakseen.
Miksi lähdin herrakaisen tietään?
Sinne kaipaan, missä tuulet soi,
Vanha tie meille vie, töllin nään.
Sinne jään, vantien haaraa,
vaan ei vaaraa meille vie, vanhat vie.
Muistot pyörtää järven rantaan,
siellä astuin en si askelei
Rautaruukin, muistan verstaineen,
On tienhaaraa, panivaaraa,
se onnellinen silti olla voi muistoinen.
Ja pulkiessain tietä kotiin tunnen palaa
vain rauhaan entiseen uudelleen.
Vanha tie meille vie pöllinnään.
Vaan ei vaa, meilet vii, vanha kii.
On tienhaaraa, vaan ei vaa,
vanha tie, meilet vii, vanha tie,
4.7
