Kukkiraja, jonka maahan vedit,
ettei lähemmäksi tulla,
olit puhe kiellossa.
Kasvaa siihen kesä, ehkä puu.
Seisoit sivun alla meistä,
haudoit siellä mitä lie.
Pelatkaamme vaatteet vähemmiksi,
leikki muuttuu.
Minä lupaan illan tullen rajummaksi.
Vaatteet yhteen kasaan,
kasa tu lee, kortit pakastaan
ja rajat saa liikahtamaan. Kellä korkein
kortti keskelle me tiivistämme ympyrää,
hän puhdistuu eikä pelkää.
Jokainen pimeytensä tunnustaen
saa mennä pidemmälle
pimeässä tunnustellen.
Tämä on vasta sitten vapaata.
Tähän myöhemmin ei puheissa tarvit
palata.
Kun olet vapaaehtoinen,
vain sana voi tehtää pahingon
ja soveliaasta muistuttaa.
Kukaan ei pakota sinua mihinkään,
mutta huomaan,
että haluat nähdä tämän lop puun.
Sinne on kirjoitettu vain koodisana, ainoa sana,
jonka saa tänään lausua.
Ääneen sanottu on köyden sivallus,
kun totuumme hiljaisuuteen,
joka on hengitystämme.
Jokainen pimeytensä tunnustaen
saa mennä pidemmälle
pimeässä tunnustelle.
Tämä on vasta sitten vapaata,
kun tähän myöhemmin ei
puheissa tarvi pal ata.
Saa rakastaa, ei rakastua,
joko tuntee säännöt jokainen.
Saadut on kukin suojakseen.
Kortin, jonkun avaraan vannittu leikiten.
Kiitos kun katsoit!