Iltayö ja taivas selvenee.
Istun nuotiolla, katson tähtitaivaaseen. Poissa on,
poissa on nyt hän,
jonka kanssa luulin jakavani elämän.
Niin kuin pienet tähdet meidän
sydämemme on,
pientä kiertorataa kulkevalla auringon,
liian läheltä ne ei saa koskaan koskettaa
toista yksinäistä planeettaa.
Tummu yö kiipuu tulinuotion. Kirkkana
taivalla nään meidän kohtalon.
Tähdet ei saattoistaan
koskettaa.
Kaukana ja yksin vain voidoista rakastaa.
Niin kuin pienet tähdet meidän
sydämemme on,
pientä kiertorataa kulkee alla auringon.
Liian läheltä ne ei saa koskaan koskettaa
toista yksinäistä planeettaa.
Aamuyöhön tähdet kalpenee,
Kirkkaus, kun nousee koilliseen.
Hetken vain tähdet elässäi,
vaan ilman aurinkoa jäis
ne yöhön ikuiseen.
Niin kuin pienet tähdet meidän
sydämemme on,
pientä kiertorataa kulkee alla aurimmon.
Liian läheltä ne ei saa
koskaan koskettaa
toista yksinäistä planeettaa.
Aamuyöhön tähdet kalpenee,
kirkkaus kun nousee koilliseen.
Poissa on, poissa on nyt hän,
jonka kanssa luulin jakavan i elämään.