On kevät ilta
Pälviän maassa
ja teräspilvi menee mer elle päin.
Sä istut hiljaa, mä koitan kirjoittaa,
kultainen noutaja vieressäni.
Ja tuulen hen ki, verhojen renki,
käy sinun hiustesi puutarhaan.
Ja ikkunasta näemme tähden lennon,
tai jotain vähemmän romanttista.
Mä aamupälädykseen asti palvoin.
Sä nukadit mun sivulla kuus.
Mut salaisuus vielä selvinnyt ei.
Kultainen noltaja on vieressä vielä.
Niin aina.
On lokakuuta
ja jättiläiset varjoina
seiniltä laskeutuu.
Verhoudut varjoon, mä poitan kirjoittaa,
hermostuneesti on täysi kuu.
Vian aamulehdet ko lahtaa sisään,
maailmahuoneisi in laukaistaan.
Sun unissasi sä näet tähdenlennon tai
jotain vähemmän todellista radallaan.
Mä aamupälädykseen asti palvoin,
sä nukaadit mun sivulle kuus.
Mut salaisuus vielä selvinnyt ei,
puutainen noltaja on vieressä vielä.
Tekstit kuvitetta
On talvitilta ja pihka tuoksuu
ja lun ta pyryttää mereltä päin.
Lehahdit lävitsein, mä siitä kirjoitan,
kultainen noutaja on vieressäin.
Mä aamuvälädykseen asti valvoin,
sä nukadit mun sivulla kuus.
Mut salaisuus vielä selvi nyt ei,
kun päivän ohtaja on vieressä vielä.
Niin aina.
Niin aina.
Kiitos kun kat soit!